Palvelustrategia (esittelymateriaali)

Miksi palvelustrategiaa laaditaan juuri nyt ?

Suomen Kuntaliiton hallitus on kokouksessaan 3.6.2003 hyväksynyt kunnille osoitetun suosituksen, jonka mukaan kuntien tulisi laatia palvelustrategia. Tältä pohjalta työ on käynnistynyt laajasti kuntakentällä.

Viime syksynä Hollolan kunnan taloutta pohtineen kehittämistyöryhmän kunnanhallituksen hyväksymässä loppuraportissa asetettiin palvelustrategian laadinta kunnassa myös velvoitteeksi.

Palvelustrategiaa laaditaan parhaillaan myös Päijät-Hämeen maakuntaliitossa ja seutuhallinnossa sekä seudun kunnissa (Lahti, Nastola, Orimattila, Asikkala).

Mikä palvelustrategia on ?

Palvelustrategia kiinnostaa kuntia nyt erityisesti, koska palvelutarpeen muutoksia (erityisesti ikärakenteen muutos) ja palvelutarjonnan muutoksia (erityisesti kuntahenkilöstön eläköityminen sekä rahoitus) tulee kyetä ennakolta arvioimaan tasapainoisen ja hallittavan kehityksen turvaamiseksi. Toisin sanoen kysymys on keskeisten muutosten ennakoinnista; miten kunta järjestää palvelunsa tulevaisuudessa (n. 10 vuoden aikajänteellä) kuntalaisille eri toimialoilla.

Ikärakenteen muutos

Ikärakenteen muutos vaikuttaa kahdella tavoin. Ensinnäkin kuntatyöntekijät ikääntyvät. Kuntatyöntekijöiden keski-ikä on tällä hetkellä n. 46,3 vuotta. Kuntatyöntekijöistä jää eläkkeelle vuosina 2001-2010 n. 150.000 työntekijää. Päijät-Hämeen alueella kuntatyöntekijöitä jää eläkkeelle toiseksi eniten koko Suomessa eli 33,4 % kuntien työvoimasta. Pula ja tätä kautta myös kilpailu osaavasta henkilöstöstä tulee olemaan kunnissa konkreettinen ongelma.

Ikärakenteen muutos vaikuttaa myös palvelutarpeeseen. Ikääntyminen näkyy erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen kysynnän nopeana kasvuna sekä lasten ja kouluikäisten palvelujen kysynnän laskuna.

Kuntatalous

Kuntatalouden epätasapaino on tällä hetkellä suuri. Vuoden 2003 tilinpäätös on ennakkotietojen mukaan 75 kunnassa vuosikatteeltaan negatiivinen (otetaan velkaa käyttötalouden menojen kattamiseen).

Kuntien tulorahoitus koostuu pääosin kahdesta tulolähteestä: verotuloista ja valtionosuuksista. Valtionvarainministeriön ennusteen pohjalta vuosien 2003-2007 verotulokasvu on keskimäärin +1,3%/ vuosi. Valtionosuuksien osalta ei ole luvassa lisäyksiä. Päinvastoin. Parhaillaan käydään poliittista vääntöä siitä, saavatko kunnat lainsäädännön mukaan heille kuuluvan valtionosuuksien nelivuotistarkistuksen mukaisen sekä indeksikorotuksen rahoituskorotukset täysimääräisinä. Toisin sanoen, valtio on vetäytynyt hyvinvointipalvelujen rahoitusvastuusta koko 1990-luvun ja linja näyttää jatkuvan samankaltaisena.

Samanaikaisesti kuntien menot kasvavat nopeasti. Terveydenhuollon menojen kasvu on viime vuosina ollut keskimäärin 6-8 %/vuosi. Kun ikääntyminen vauhdittuu, ennakoidaan myös terveydenhuollon menojen kasvuvauhdin kiihtyvän. Terveydenhuollon menoista kunnat vastaavat yli 70 % osuudelta. Kunta on palvelutuotantovaltainen ala. Se tarkoittaa sitä, että henkilöstömenojen osuus on keskimäärin n. 62 % toimintamenoista. Henkilöstömenojen kasvu on 2000-luvulla ollut keskimäärin n. 4,8 %/ vuosi.

Yhteenvetona edellä kerrotusta voi todeta, että menot kasvavat huomattavasti tuloja nopeammin. Verotulojen kasvu ei riitä kattamaan edes terveydenhuollon menojen kasvua lähi vuosien ennusteiden pohjalta. Saman aikaisesti kuntataloutta sitoo Kuntalain vaatimus tasapainoisesta taloudesta eli kunnan tulee kyetä kattamaan syntyneet alijäämät kolmen vuoden aikana.

Kuntatalouden tilanne on kaikissa Suomen kunnissa saman suuntainen. Tilanne aiheuttaa myös entistä suurempia vaatimuksia julkisten palveluiden tuloksellisuuden ja kustannustehokkuuden lisäämiseen.

Mitä palvelustrategialla tavoitellaan ?

Palvelustrategialla tavoitellaan palvelutuotannon uudistamista hallitusti. Palvelustrategia toimii linjauksena: kunnan oman toiminnan kehittämisen selkärankana.

Palvelustrategia antaa ennakolta tietoa:

• kuntalaisille siitä, mihin suuntaan palvelutuotanto on kehittymissä (jotta odotukset olisivat realistisia ja ennakoitavia)

• ulkopuolisille toimijoille (jotta he voivat varautua muutoksiin esimerkiksi investointien osalta) kunnan henkilöstölle (jotta he osaavat varautua palvelutarjonnan muutosten edellyttämiin vaatimuksiin).

Mitä vaihtoehtoja kunnan omalle palvelutuotannolle on olemassa ?

Vaihtoehtona kunnan omalle tuotantojärjestelmälle on:

  -  palvelun tuottaminen yhteistyössä
  -  palvelun ostaminen
  -  palveluseteli
  -  ulkopuoliselle yritykselle annettava toimilupa
  -  palvelutuotannossa tarvittavan käyttöomaisuuden vuokraus ulkopuoliselle yritykselle
  -  julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö
  -  yksityistäminen eli kunnan toiminnan myyminen yksityiselle toiminnan harjoittajalle
     (kunnan henkilöstön mahdollinen siirtyminen liikkeenluovutuksen yhteydessä uuden yrittäjän
     palvelukseen)
  -  kunnan tukema vapaaehtois- tai omaistyö
  -  harrastus- ja vapaaehtoispohjaisten toimijoiden tukeminen avustuksin.

Mitä palvelustrategia sisältää ?

Hollolan kunnan palvelustrategia laaditaan soveltaen Suomen Kuntaliiton ohjeita. Rakenne noudattelee seuraavaa kaavaa:

1. toimintaympäristön muutoksen arviointi kunnassa ja seudulla
  -  asukasmäärän kehitys
  -  väestön ikärakenteen muutos
  -  kuntalaisten elinolojen ja palvelutarpeen kehittyminen
  -  kunnan henkilöstöresurssien kehittyminen ja saatavuus
  -  yhteistyömahdollisuudet muiden kuntien ja yritysten kanssa
  -  ulkopuolisen palvelutarjonnan vaihtoehdot ja markkinoiden kehittymisen näkymät

3. Palveluiden tuotannon järjestäminen tulevaisuudessa
  - omien organisaatioiden toimesta järjestettävät palvelut
  -  palvelut, joissa kunta pyrkii yhteistyöhön
  -  palvelut, joiden tuottamisen kunta pyrkii ensisijaisesti antamaan ulkopuolisten toimijoiden
     hoidettavaksi
  -  palvelut, joiden tuottamisen kunta pyrkii ainakin osaksi antamaan ulkopuolisten toimijoiden
     hoidettavaksi
  -  palvelut, joiden järjestämisestä kunta aikoo kokonaan luopua
  -  kunnan omistajapolitiikka ja palveluiden järjestäminen

Mikä on henkilöstön asema muutoksessa?

Kunnanhallituksen hyväksymässä kehittämistyöryhmän loppuraportissa todettiin, että uudelleenarviointi tulee asettaa luonnollisen poistuman hyväksikäyttämiseen.

Kun kuntasektorin työvoimapoistuma vastaa kolmannesta työntekijöistä, luonnollinen poistuma antaa laajat mahdollisuudet muutoksen toteutukseen vaiheittain ja inhimillisten ratkaisumallien kautta. 1.1.2004 toteutunut Päijät-Tili Oy:n toimintamalli on hyvänä esimerkkinä myös palvelustrategian linjausten pohdinnoissa.

Mikä on laadinnan aikataulu?  Tiedottaminen?

Kehittämistyöryhmä asetti palvelustrategian laadinnalle aikatauluksi vuoden 2004. Etenemisen painopiste on keväässä 2004. Välikooste ajatuksista on maaliskuussa. Pohdintoja ja poliittisia evästyksiä käydään läpi 1.3.2004 kunnanhallituksen seminaarissa ja 15.3.2004 valtuustoseminaarissa. Palvelustrategia hyväksytään aikaisintaan kesäkuun valtuustossa, jolloin valmistelun koonti tapahtuu toukokuussa. Kunnan strategiapohja tulee kuitenkin täsmäyttää maakunnan ja seudun strategiaprosesseihin.

Yhteistyötoimikunnassa palvelustrategiaa tullaan käsittelemään kevään aikana. Aihe on teemana myös esimiesten aamutunneilla ja osasto- ja työpaikkakokouksissa.

Palvelustrategian pohdintaan liittyviä kysymyksiä

  -  Palvelustrategiaan liittyy periaatelinjauksia sekä asioita, joihin on varauduttava ennakolta.
  -  Ei julkisesta yksityiseen monopoliin
  -  Palvelun saatavuuden varmistaminen
  -  Yksityisen palvelutuotannon syntymisen edistäminen
  -  Kilpailuttamisosaamisen ja sopimusosaamisen hallinta/järjestäminen
  -  Omistajastrategia (hajaantuvan palvelutuotannon hallinta)

Ajatuksia esillä olevasta työstä

Tulevaisuuden haasteet ovat suuria ja ne aiheuttavat aiheellisesti kysymyksiä ja pelkoja. Ainoa keino kohdata pelot on tarttua "härkää sarvista"; pohtia ja analysoida yhdessä muutosta ja etsiä selviytymismalleja tulevaisuuteen. Haasteet eivät poistu niitä välttelemällä tai ne unohtaen. Vastuullinen toimija kantaa vastuuta myös tulevaisuudesta ja pyrkii osaltaan tekemään voitavansa hyvinvointivaltion ytimen säilyttämiseksi ja keinojen etsimiseksi.

Katseen kääntäminen toisaalle ja tulevaisuuden haasteiden vähättely johtaa ojasta allikkoon. Silloin ratkaisut jäävät käytännön arkeen. Ruohonjuuritason navigointi johtaa työntekijöiden uupumiseen ja palvelun saajien eriarvoistumiseen ja tätä kautta heikennetään kansalaisten luottamusta julkiseen järjestelmään. Linjaukset on kyettävä tekemään avoimesti ja rehellisesti.

Ei ole löydettävissä ainoastaan yhtä ratkaisumallia tulevaisuuden haasteisiin, vaan ratkaisuja on etsittävä samanaikaisesti useasta suunnasta. Karkeasti jaotellen: kolmannes haasteista on voitettavissa hihat ylös nostaen, uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja etsien (toiminnan tehostaminen), kolmannes uutta teknologiaa hyödyntäen ja vastuuta uudella tavoin jakaen (kolmannen sektorin rooli), kolmannes tuloja lisäten (verotus). Tässä jaottelussa tarvitaan myös Eduskunnan uudenlaisia linjauksia ja ratkaisuja.

Kuntasektori osaavan työvoiman voimin kykenee selviytymään myös näistä haasteista, näin vakaasti uskon.

Päivi Rahkonen
kunnanjohtaja