Ympäristölupien ja ilmoitusten taustaa

Ympäristönsuojelulaki tuli voimaan 1.3.2000. Ympäristönsuojelulain tavoitteena on mm. ehkäistä ympäristön pilaantumista, poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja, turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, ehkäistä jätteiden syntyä ja haitallisia vaikutuksia, tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia sekä parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Ympäristönsuojelulaissa määritellään ympäristön pilaantumiseksi sellainen ihmisen toiminta, josta johtuu aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa terveyshaittaa, haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, ympäristön yleisen viihtyisyyden tai kulttuuriarvojen vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, vahinkoa tai haittaa omaisuudelle tai sen käytölle tai muu edellä mainittuihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain neljännessä luvussa sekä ympäristönsuojeluasetuksen ensimmäisessä luvussa säädetään ympäristöluvan tarpeesta. Ympäristönsuojelulain säätämisen yhteydessä ei pääsääntöisesti tiukennettu olemassa olevaa lainsäädäntöä, vaan esimerkiksi lupaohjauksessa sovellettavat alemmanasteiset raja- ja ohjearvot ovat sisältyneet jo aiempaan lupaharkintamenettelyyn. Uuden lain säätämisen yksi keskeisin tavoite ympäristölupien osalta on ollut siirtyminen vanhasta sektorikohtaisesta lupasääntelystä kokonaisvaltaiseen lupaharkintaan. Näin on päästy eroon esimerkiksi erillisestä ilmansuojelulain mukaisesta ilmaluvasta, meluntorjuntalain mukaisesta meluluvasta, jätelain mukaisesta jäteluvasta ja terveydensuojelulain mukaisesta sijoituspaikkaluvasta. Ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristölupaharkinnassa voidaan samanaikaisesti tarkastella erilaisia ympäristövaikutuksia esimerkiksi uuden yrityksen aloittaessa toimintaa. Näin yrityksen ei tarvitse hakea kuin yksi ympäristövaikutuksia koskeva lupa toiminnalleen. Samalla menettelytapamuutoksella pyritään takaamaan myös ympäristölle kattavampi suoja. Erillisten lupamenettelyjen aikana saattoi käydä esimerkiksi niin, että vesiensuojelulainsäädännön kiristyessä ympäristökuormitus siirrettiin teknisillä ratkaisuilla ilmakehään tai päinvastoin. Toisaalta ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa vaatii lupaa käsittelevältä viranomaiselta yhä enemmän eri alojen asiantuntemusta, jotta lupaharkinta tulee asianmukaisesti tehdyksi.

Ympäristöluvan ja ilmoituksen tarve

Ympäristönsuojelulakiin sisältyy sekä ennakko- että jälkivalvontaa. Ennakkovalvonta perustuu lupa- ja ilmoitusjärjestelmään. Jälkivalvonta taas perustuu esimerkiksi lupaehtojen noudattamisen valvontaan. Ympäristöluvan tarve määritellään ensisijaisesti ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n laitosluettelon mukaan. Asetuksessa on lueteltu ne pilaantumisen vaaraa aiheuttavat laitokset, joiden toiminta edellyttää ympäristölupaa. Laitosluettelon lisäksi merkitystä Hollolassa on myös asetuksen ensimmäisen luvun 1 §:n toisella momentilla, jonka mukaan laitosluettelossa mainittua toimintaa vähäisempiinkin toimintoihin on haettava lupa, mikäli toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle (pohjavesialueet Hollolassa) ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Laitosluettelon lisäksi luvanvaraiseksi on ympäristönsuojelulaissa (28 §:n 2 momentin 2-4 kohdat) määrätty toiminta, josta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai naapuruussuhteista annetun lain mukaista kohtuutonta rasitusta. Myös jätteen laitos- tai ammattimainen hyödyntäminen tai käsittely on määrätty laissa luvanvaraiseksi toiminnaksi.

Ympäristönsuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee ympäristövaikutuksiltaan vähäisempää toimintaa. Tällaisia toimintoja voivat olla lain mukaan melua ja tärinää aiheuttava tilapäinen toiminta, koeluontoinen toiminta tai poikkeuksellinen tilanne. Ilmoituksen vaativaa toimintaa voi olla esimerkiksi tilapäistä ja erityisen häiritsevää melua aiheuttava rakentaminen, katutyö, maansiirtotyö, konsertin tai moottoriurheilukilpailun järjestäminen. Koeluontoinen toiminta voi olla esimerkiksi polttoaineen vaihtamista energiantuotantolaitoksessa tai kemian alalla toimivassa yrityksessä uusien kemikaalien kokeilu. Poikkeuksellinen ilmoituksen vaativa tilanne voi olla esimerkiksi tuotantohäiriöstä johtuva epätavallisen suuri päästöjen tai jätteiden määrä. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 päivää ennen toiminnan aloittamista. Ympäristönsuojelulain mukainen ilmoitus toimitetaan kunnan rakennustarkastajalle.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsittelemät lupa-asiat

Ympäristöluvan käsittelevä viranomainen on ympäristölupavirasto, alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen (Hollolassa ympäristölautakunta). Luvan käsittelevästä viranomaisesta säädetään ympäristönsuojeluasetuksen toisen luvun 5-7 §:ssä. Lupaa käsittelevä viranomainen määräytyy pääasiassa luvanvaraisen toiminnan laajuuden ja merkittävyyden perusteella. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen käsiteltäväksi on säädetty (YSA 7 §) seuraavia toimintoja:

1) metsäteollisuus

- sahalaitos, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 10 000 m³ vuodessa sahatavaraa, tai viilutehdas
- puunsuojakemikaaleja käyttävä laitos

2) metalliteollisuus

- metallien tai muovien elektrolyyttistä tai kemiallista pintakäsittelyä suorittava laitos, piirilevyvalmistamo, peittaamo, fosfatointilaitos tai alumiinin anodisointilaitos, joiden tuotantolinjojen prosessikylpyjen allastilavuus on alle 30 m³

3) energian tuotanto

- öljyä, kivihiiltä, puuta, turvetta, kaasua tai muuta poltettavaa ainetta käyttävä voimalaitos, kattilalaitos tai muu laitos, jonka suurin polttoaineteho on yli 5 ja alle 50 megawattia tai jossa käytettävän polttoaineen energiamäärä on vuodessa vähintään 54 terajoulea

4) kemianteollisuus

- voiteluöljyteollisuus
- pinta-aktiivisia aineita tai pesuaineita valmistava tehdas

5) kemikaalien tai polttoaineiden varastointi, käyttö tai käsittely

- polttonesteiden jakeluasema, jonka polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m³ tai muu vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaista kemikaalia vähintään 100 ja alle 1000 m³
- kivihiilivarasto

6) haituvia orgaanisia yhdisteitä käyttävä toiminta

- laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa niiden kulutus on, kun siitä vähennetään tuotteisiin sitoutuva osuus, vähintään 10 ja alle 50 tonnia vuodessa tai vastaava huippukulutus vähintään 20 ja alle 100 kiloa tunnissa

7) malmien tai mineraalien kaivaminen tai maaperän ainesten otto

- kivenlouhimo tai muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää vuodessa
- kiinteä tai sellaisen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo, asfalttiasema tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on vähintään 50 päivää vuodessa

8) mineraalituotteiden valmistus

- kiinteä betoniasema tai betonituotetehdas
- kevytsoratehdas tai kevytbetonitehdas
- keramiikka- tai posliinitehdas
- kuitusementtilevytehdas

9) nahan tai tekstiilien laitosmainen tuotanto tai käsittely

- tekstiilien vesipesula, jonka kapasiteetti on vähintään 500 kiloa vuorokaudessa, tai kemiallinen pesula

10) elintarvikkeiden tai rehujen valmistus

- teurastamo, jonka tuotantokapasiteetti on enintään 50 tonnia ruhoja päivässä
- lihanjalostuslaitos taikka muu lihaa tai lihatuotteita käsittelevä laitos, johon sovelletaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettua lakia
- kalastustuotteita käsittelevä laitos, johon sovelletaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettua lakia
- maidon keräily-, käsittely- tai jalostuslaitos, jossa maidon vastaanottokapasiteetti on alle 60 000 tonnia vuodessa sekä jäätelötehdas
- perunan tai juuresten käsittely- tai jalostuslaitos
- vihannes-, juurikas-, hedelmä- tai marjavalmistetehdas taikka einestehdas, jonka tuotantokapasiteetti on alle 20 000 tonnia vuodessa
- makeistehdas taikka leipomo, jossa jauhojen kulutus on yli 20 000 tonnia vuodessa
- virvoitusjuomatehdas tai virvoitusjuomien pullottamo
- panimo, jonka tuotantokapasiteetti on enintään miljoona litraa vuodessa, mallastehdas taikka mallas- tai alkoholijuomien pullottamo
- rehusekoittamo
- kahvipaahtimo tai tupakkatehdas

11) eläinsuojat ja kalankasvatus

- eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 30 ja alle 75 lypsylehmälle, vähintään 80 ja alle 200 lihanaudalle, vähintään 60 ja alle 250 täysikasvuiselle emakolle, vähintään 60 hevoselle tai ponille, vähintään 210 ja alle 1000 lihasialle, vähintään 160 uuhelle tai vuohelle, vähintään 2700 ja alle 30 000 munituskanalle tai vähintään 10 000 ja alle 50 000 broilerille, taikka muu eläinsuoja, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 210 ja alle 1000 lihasialle tarkoitettua eläinsuojaa
- vähintään 250 ja alle 2000 siitosnaarasminkin tai -hillerin taikka vähintään 50 ja alle 600 siitosnaarasketun tai -supin taikka vähintään 50 ja alle 800 muun siitosnaaraseläimen turkistarha taikka muu turkistarha, joka lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaa vähintään 250 ja alle 2000 siitosnaarasminkin turkistarhaa

12) liikenne

- muu lentopaikka kuin lentoasema
- yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko
- ulkona sijaitseva moottoriurheilurata

13) jäte- ja vesihuolto

- jätteen ammattimainen tai laitosmainen hyödyntäminen tai käsittely

14) muu toiminta

- ulkona sijaitseva ampumarata
- laitosmainen, pääosin ulkona tapahtuva hiekkapuhallus
- eläintarha tai huvipuisto
- krematorio

Ympäristöluvan hakeminen

Ennen ympäristöluvan hakemista on hyvä tutustua Suomen ympäristökeskuksen ympäristölupasivuihin, joilta löytyvät esimerkiksi ympäristöluvan hakuohjeet sekä erilaisia lomakepohjia hakemusta varten.

Lisätietoja: