Elinympäristön tila heijastuu hyvinvointiin

Kirjoittaja Pentti Lampi on lääkintöneuvos, kunnanvaltuutettu ja hyvinvointiasema-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) julkaistua viime syksynä uusimman raporttinsa maapallon lämpenemisestä keskustelu ilmastonmuutoksen hillinnästä sai uutta vauhtia. Laajalti on saatu viestejä siitä, että on tärkeää pyrkiä etenemään hallitusti todelliseen ongelman torjumiseen. Ilmaston lämpenemisen torjumisen haaste koskee kaikkia toimijoita maailmanlaajuisesti, valtioita, kuntia, yrityksiä ja myös yksityisiä ihmisiä.

Aivan välttämättömän ilmaston muutoksen hillinnän ohella on kiinnitetty aiheellista huomiota myös siihen, että on valitettavasti liian myöhäistä keskittyä pelkästään siihen, kun maapallon keskilämpötila on jo noussut 1,1 asteella. Ilmastonmuutoksen hillinnän ohella tarvitaan myös sietokyvyn (resilience) vahvistamista eli varautumistoimia ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin ja vahinkojen minimoimista.

Millaisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia ilmastonmuutoksella voi olla?

Edetessään ilmastonmuutos vaikuttaa asumiseen, työelämään, ihmisten tapaan toimia arkielämässä, vapaa-ajan viettoon, matkustamiseen ja kulutustottumuksiin. Eri yhteyksissä on muun muassa tuotu esille, että syntyvät ekologiset muutokset voivat esimerkiksi myötävaikuttaa infektiotautien syntymiseen ja leviämiseen. Esimerkiksi vektorivälitteiset ja vesivälitteiset tautien aiheuttajat saattavat levitä nykyisiä esiintymispaikkoja laajemmalle. Kaikkia ilmastonmuutoksen tulevia vaikutuksia ei todennäköisesti osata vielä edes arvioida. Tutkittavaa riittää paljon ja yllätyksiäkin voi nousta esiin.

Tärkeää on huomata, että ihmisten terveys ja ympäristön tila ovat koko ajan kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Asiaan liittyvää tutkittua tietoakin on paljon nykytilanteesta. Tieto kannattaa hyödyntää.

Tutkimustiedot elinympäristön terveysriskeistä lisääntyvät koko ajan

Moni elinympäristön tavanomaiselta vaikuttava tekijäkin saattaa aiheuttaa ihmisille terveyshaittaa. Yleinen tietoisuus näistä riskeistä on tutkimusten valossa kuitenkin puutteellinen ja erityisesti käsitys altisteiden todellisista terveyshaitoista suhteessa toisiinsa on usein niukka tai vääristynyt.

Tutkimuksilla on voitu osoittaa merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia useilla tutuilla elinympäristön altisteilla. Tällaisten tekijöiden tunnistamisella ja niiden priorisoinnilla tuetaan päätöksiä ja toimenpiteitä, joilla elin- ja toimintaympäristön terveellisyyttä voidaan edistää. Siksi niihin kannattaa tutustua.

Esimerkkejä elinympäristön olosuhteista, joilla on terveydellistä merkitystä löytää helposti.  Muun muassa Ympäristö ja Terveys – lehdessä on julkaistu tutkimus, jossa ympäristötekijät on asetettu haitallisuusjärjestykseen. Pohjana tälle listaukselle oli kunkin merkittävän tekijän aiheuttama laskennallinen tautitaakka. Sillä tarkoitetaan käsitettä, joka ottaa huomioon ympäristötekijän aiheuttaman sairauden keston ja syntyneen haitan vakavuuden. Tautitaakka ilmoitetaan terveiden elinvuosien menetyksenä vuodessa.

Suurin terveyshaitta aiheutuu pienhiukkasista

Mainitun tutkimuksen mukaan ympäristön pienhiukkaset aiheuttavat koko maan tasolla suurimman terveyshaitan, noin 14 000 terveen elinvuoden menetyksen vuodessa. Vertailun toiseksi haitallisin tekijä on ympäristömelu aiheuttaen runsaan 8000 terveen elinvuoden menetyksen vuodessa. Seuraavaksi haitallisimpia ovat sisäilman radon (2000 terveen elinvuoden menetys vuodessa), passiivinen tupakointi (1900), auringon ultraviolettisäteily (1200) ja rakennusten kosteusvauriot (940).

Listaa katsoessa näkee selvästi, että kiireisintä on vähentää pienhiukkasaltistusta pyrittäessä vähentämään ympäristötekijöiden aiheuttamaa terveyshaittaa. Ongelmallista tämän tavoitteen osalta on se, että huomattava osa pienhiukkasista tulee Suomeen kaukolaskeumana jopa Keski-Euroopasta asti. Paikallisiin pienhiukkaslähteisiin voidaan kuitenkin vaikuttaa.

Tutkimuksin on osoitettu, että maassamme suurimmat omat pienhiukkasten lähteet ovat liikenne, puun pienpoltto ja teollisuus. Tämä altistuksen osuuden vähentäminen on omissa käsissämme ja siihen voidaan vaikuttaa nopeasti kansallisilla ja paikallisillakin ratkaisuilla. Mielenkiintoista onkin havaita, että 2000 – luvulla teollisuuden ja energialaitosten sekä liikenteen pakokaasupäästöt ovat erilaisin toimenpitein vähentyneet. Samaan aikaan puun pienpolton merkitys on lisääntynyt puun käytön kasvun myötä.

Liikenteen pienhiukkaspäästöjen haittoja voidaan vähentää muun muassa nopeusrajoituksin ja nastarenkaiden käytön säätelyllä. Haittoja voidaan vähentää myös suunnittelemalla vilkkaat, raskaankin liikenteen käyttämät liikenneväylät mahdollisuuksien mukaan järkevästi suhteessa asutukseen. Samalla kyetään hillitsemään liikennemelun aiheuttamaa merkittävää terveyshaittaa ja vähentämään onnettomuusriskejä. Luonnollisestikaan tämä ei ole täysimääräisesti mahdollista etenkään valmiiksi tiheästi asutuilla alueilla.

Omilla toimillamme on merkitystä

Myös arkisilta tuntuvilla yksilötason toimilla on osaltaan vaikutusta elinympäristön olosuhteisiin. Esimerkkinä voi olla vaikkapa puun pienpoltto. Oman kortemme voimme itse kukin kantaa pienhiukkaspäästöjä vähentävään kekoon käyttämällä oikeaa tapaa puun polttamisessa lämmityskattilassa, varaavassa takassa tai saunaa lämmittäessämme. Perusperiaate on, että hiukkaspäästöjä voidaan vähentää polttamalla puhdasta kuivaa puuta hyvin vetävissä tulisijoissa. Myös puuta polttavan lämmityslaitteen säännöllinen nuohous on tärkeää.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tärkeä kunnan tehtävä nyt ja tulevaisuudessa. Elinympäristön terveysriskien seuranta ja niiden hallinta antaa jatkossa osaltaan varteenotettavia lisämahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Myös Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen aivan uunituore suositus kuntien hyvinvointikertomuksen minimitietosisällöstä tukee osaltaan asiaa. Suosituksen mukaan siihen kuuluu ilahduttavasti myös elinympäristöä koskevaa tietosisältöä.

Pentti Lampi
Lääkintöneuvos
Kunnanvaltuutettu (kok)

 

Julkaistu: 17.01.2019 11.01