Hollola tunnisti pandemian tuomat haasteet koulumaailmassa – työparimuotoinen nuorisotyö vakinaistuu kokeilujakson jälkeen

Takaisin

On valtakunnallisestikin harvinaista, että nuorisotyötä tehdään koulumaailmassa työpareina. Hollolassa näin on tehty kokeiluluontoisesti hankerahoituksella vuodesta 2020 lähtien. Kuumien säästöpaineiden keskellä hyväksi havaittu toiminta on päätetty vakinaistaa.

– Jos nuorella on vaikka kotioloissa ongelmia, voi hänellä kuitenkin olla tarve pitää opettajan suuntaan tiettyä kulissia yllä. Joskus haasteita voi olla myös opettajan kanssa, mutta rehtorinkanslian kynnys on turhan korkea. Nuorisotyöntekijä on matalan kynnyksen aikuinen, kuvailee Salpakankaan koulun rehtori Sanna Plit-Rehula nuorisotyöntekijän roolia kouluyhteisössä.

Vaikka koululaisella ei olisikaan suoranaisia ongelmia ratkottavaksi, rikastavat nuorisotyöntekijät yhteisöä Plit-Rehulan mukaan erityisesti aktivoimalla nuoria välitunneilla mielekkääseen tekemiseen. Ettei pihalla vain ”häröillä” kellonsoittoa odotellen.

– Vielä yläkoululaisetkin usein leikkivät ja pelailevat mielellään, kun toiminta on hyvin ohjattua. Nuorisotyöntekijät hallitsevat juuri tämän maailman. Välkkäritoiminnan kautta isommista oppilaista on tehty vertaisohjaajia pienemmille. Ysiluokkalainen ”körmykin” voi pehmentyä pienempiä ohjatessa, Plit-Rehula kertoo tyytyväisenä.

Hollolassa työparimuotoisesta nuorisotyöstä tuli vakinaistettava toimintamuoto, sillä erityisesti pandemian jälkimainingeissa kunnassa tunnistettiin sen arvo nuorten hyvinvoinnin tukena.

Niin sanotun Hollolan mallin harvinaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että koulunuorisotyöhön ei yleensä resursoida niin, että sitä voisi tehdä työpareina, vaikka sen edut olisikin tunnistettu. Hollola on resursoinut työhön noin kaksi kertaa enemmän kuin keskivertokunnissa.

– Olemme saaneet näin koulumaailmaan lisää turvallisia aikuisia. Niitä ei kai ole ollut missään vielä liikaa. Nuorisotyöntekijät tuovat koulujen moniammatillisiin tiimeihin kaivatun lisän, Hollolan kunnan vapaa-aikapäällikkö Lassi Puodinketo taustoittaa.

Nuorisotyöntekijä voi olla helpoiten lähestyttävä aikuinen, jolle nuori uskaltaa puhua. Siksi Hollolassa on haluttu panostaa nuorisotyöntekijöiden läsnäoloon myös koulumaailmassa.

Sosiaalisia kontakteja moniin tarpeisiin

Isot koulut oppimisympäristöinä voivat pohdituttaa osaa lasten vanhemmista.

Salpakankaan koulussa Hollolassa opiskelee tuhat oppilasta aina esikoululaisista yhdeksäsluokkalaisiin. Rehtori Sanna Plit-Rehula muistuttaa, ettei iso koulu tarkoita sitä, että kaikki koululaiset olisivat samoissa tiloissa aina samaan aikaan.

– Isolla koululla on joustavammat mahdollisuudet kohdentaa resurssia tarpeen mukaan sinne missä sitä tarvitaan, myös nuorisotyöntekijöiden avulla. He ovat koulussamme työparina läsnä säännöllisesti. Pienessä koulussa koulunuorisotyöntekijä saattaa piipahtaa vain silloin tällöin, Plit-Rehula kertoo.

Nuorisotyötoimintaa on Hollolan kouluissa kohdennettu kolmasluokkaisista yhdeksäsluokkalaisiin asti, mutta painotus on vahvasti viidesluokkalaisissa. Tämä luokka-aste on monissa perheissäkin tunnistettu tietynlaiseksi lapsuuden ja nuoruuden siirtymävaiheeksi.

Hollolassa myös koulunvaihdos tulee monella eteen juuri viidennellä, joten lisätuen kohdennus nuorisotyön avulla juuri tähän ”nivelvaiheeseen” on katsottu erityisen tarpeelliseksi.

– Toiminnan isompana lähtölaukauksena voi pitää Hollolassa jo viiden vuoden ajan vitosluokkalaisille järjestettyjä kompassi-tunteja. Kerran viikossa lukujärjestykseen sisällytetty tunti keskittyy nuorisotyöntekijöiden johdolla erityisesti ryhmässä toimimiseen ja niin sanotusti asiallisen elämän perustaitoihin, Puodinketo kuvailee.

Nuorisotyöntekijöiden tavoitettavuutta on haluttu lisätä etenkin Salpakankaan ja Heinsuon kouluissa. Näissä kahdessa koulussa tehty nuorisotyö voi koulupäivän aikana tavoittaa noin kaksi kolmasosaa kaikista Hollolan perusopetuksen oppilaista. Myös isoimmat alakoulut on huomioitu.

Leena Tuominen toimii nuorisotyöntekijänä Salpakankaan koululla ja ottaa tottuneesti kontaktia arjessa tutuiksi tulleiden koululaisten kanssa.

Reagointia tarpeita kuunnellen

Esimerkiksi Kalliolan koulussa toimii yhteisökahvilatila, jossa nuorisotyöntekijälle kuuluu koulutyön rinnalla myös etsivää työtä.

– Tuen tarve on suuri toki yläkoulunkin puolella ja on tullut oikeastaan vain suuremmaksi koronavuosien tuomissa haasteissa. Aikuisten läsnäoloa kaivataan selvästi vielä enemmän kuin aikaisemmin. Siksikin rehtorina olen todella tyytyväinen tähän kunnan lisäsatsaukseen, Sanna Plit-Rehula toteaa.

Koulunuorisotyön sisältöjä ei suunnitella etukäteen yhtä tarkoin kuin esimerkiksi opetustyötä, jota opetussuunnitelma ohjaa. Toiminnan ytimessä on Puodinkedon mukaan ilmiöpohjaisuus. Tavoitteena on siis reagoida nopeasti siihen, mitä koulumaailmassa tapahtuu ja tunnistaa näin toiminnan tarpeet.

– Tätä toteutetaan paitsi kompassi-tunneilla myös intensiiviryhmätöinä. Tällöin nuorisotyössä on jokin tietty yhteinen arjesta noussut teema, jonka parissa työskennellään vaikka pari tuntia viikossa kymmenen viikon ajan.

Hollolassa on haluttu, että nuorisotyöntekijät ovat hyvin koululaisten saatavilla, joten he työskentelevät noin neljänä päivänä viikossa fyysisesti kouluilla. Yksi päivä on kuitenkin ”pyhitetty” muualla tapahtuvaan nuorisotyöhön.

– On tärkeää pysyä kartalla siitä, mitä nuorten elämään kuuluu koulunkäynnin lisäksi. Tämän näkee tietysti parhaiten jalkautumalla muualle, Puodinketo kertoo.

Salpakankaan koulussa toimii myös nuorisotila Mesta. Vapaa-aikoinakin auki oleva tila koulun alakerrassa on heti avaamisensa jälkeen onnistunut tavoittamaan uusia nuoria nuorisotyön pariin.

Kuuntelevia korvia nuorille

Lassi Puodinketo korostaa, että olipa kyseessä sitten koulu- tai vapaa-aika, tulee nuoren luottamuksen ansaitseminen olla kaiken lähtökohtana. Onnistuneen nuorisotyön määritelmänä voisikin pitää syntynyttä luottamussuhdetta nuoreen, jolloin hän uskaltaa puhua itselleen tärkeistä asioista.

– Iso osa nuorisostamme kärsii siitä, että he eivät tule kuulluiksi arjessa. Sen seuraukset näemme vaikkapa ympäristöön kohdistuvana ilkivallantekona. Usein se on pelkkää huomionhakua. Nuorisotyöntekijämme tekevät työtä antaakseen nuorille huomiota.

Luokkatilanteiden ohjaaminen sujuu kahden nuorisotyöntekijän tiiminä aiempaa intensiivisemmin. Marko Honkonen ohjeistaa ryhmätöitä Salpakankaan koulun nelosille.

Nuorisotyöntekijää on helppo lähestyä vaikkapa muun välituntitoiminnan ohessa, kun aikuinen on arjessa jatkuvasti läsnä, toisin kuin esimerkiksi oppilashuolto, jonka luokse on erikseen mentävä.

Työparimuotoinen nuorisotyö on koettu Hollolassa mielekkääksi myös nuorisotyöntekijöiden keskuudessa. Työparina on helpompi tulla opettajista pääsääntöisesti koostuvaan työyhteisöön eikä kenenkään koululaisen asioita tarvitse osata ratkoa yksin.

Yhteistyö kollegan kanssa tarjoaa usein nuorisotyöntekijälle mahdollisuuden tehdä ahaa-elämyksiä toisen tavasta toimia ja kehittyä näin omassa työssä.

Työparimalli antaa myös koululaisille pientä valinnanvaraa. Jonkun voi olla helpompi lähestyä arkaluontoisella asialla nuorisotyöntekijäparista toista ja jonkun toisen taas toista.

Niin sanotut henkilökemioiden kohtaamiset saavat myös mahdollisuuden.

teksti: Terhi Kangas
kuvat: Petri Koivisto

Julkaistu: 17.01.2023 12.58