Kun mikään ei riitä

Kuntalain mukaan kunnan talouden tulee olla tasapainossa. Lainarahalla ei voida kattaa kunnan toimintamenoja. Jos tulot eivät riitä, on veroja nostettava tai menoja vähennettävä. Lakisääteisiin palvelujen kirjo on niin laaja, että säästöpohdinnoissa ollaan nopeasti puun ja kuoren välissä. Talouden tasapainotustyötä on tehty kiihtyvällä vauhdilla koko 2010-luku. Viimeksi asian kanssa painiskeltiin kesällä 2019, kun tehtiin talouden tasapainotuslinjauksia ja helmikuussa 2020, kun päätettiin palveluverkosta.

Talouden isokuva on kolmijakoinen. Korona-vaikutukset näkyvät suuressa osassa kuntia jälkijättöisesti. Kun valtion tukipaketti (valtionosuuksien lisäykset) on kohdennettu etupainotteisesti ja kaikille kunnille yhteisin kriteerein, tämän hetkisen tiedon valossa näyttää, että talouden tasapaino on tämän vuoden osalta mahdollista saavuttaa. Vuoden 2020 valossa syntyä virheellinen kuva siitä, että kuntatalouden ongelmilla varoittelu on ollut turhaa.

Ensi vuosi onkin sitten oma lukunsa. Kunnille ei ole luvattu ylimääräisiä tukia tai avustuksia ja työttömyyden realiteetit alkavat näkyä verotulopohjassa. Lisäksi kunnilta leikataan vuonna 2020 maksettu verosubventio. Kunnan vuoden 2021 talousarvio on epätasapainossa yli 4 milj. euroa mikä vastaa yli 1 %-yksikön kunnallisveron korotusta. Talouden tasapainotuskeinoja etsitään kunnassa erikseen nimetyn poliittisen ryhmän toimesta ja palvelualueiden läpivalaisun kautta elokuun aikana. Yhtään helppoa sopeutuskeinoa ei kuitenkaan enää näytä olevan valikossa.

Kunnissa on parhaillaan lausuttavana sote- ja maakuntauudistuksen lakiluonnokset. Päijät-Hämeen maakunnan rahoituspohja on ollut heikko vuosikymmeniä. Tämä perusongelma näkyy laskelmissa; maakunnalle on laskennallisesti todettu lisärahoitustarvetta yli 60 milj. euroa, jotta toimintaedellytykset olisivat tasapainossa muiden alueiden väestön kanssa. Koska aluekohtaisia negatiivisia vaikutuksia on lievennetty, lopputulos on se, että Päijät-Hämeen lisärahoitus leikkautuu merkittävin osin pois ja pitkä siirtymäaika vesittää loputkin kansalaisten valtakunnallisesti yhdenvertaisesta kohtelusta.

Samalla tavoin käy peruskunnassa, jonka vastuulle jäävät lakiluonnoksen pohjalta vuodesta 2023 lähtien yleishallinto-, sivistys-, vapaa-aika ja tekniset palvelut. Kun kuntien valtionosuuksista leikataan pääosa ja kunnallisverosta 12,63 %-yksikköä, jäljelle jäävä rahoitus ei riitä jäljelle jäävien lakisääteisten tehtävien hoitoon, vaikka mukaan ei laskettaisi Korona taloudellisia lisähaasteita. Maakuntaliiton tilaaman painelaskelman (Perlacon/FCG) mukaan lähes kaikki maakunnan kunnat, Lahti ja Hollola mukaan lukien, ovat taloudellisessa umpikujassa muutaman vuoden kuluttua uudistuksesta (kun vanhat ylijäämät on syöty).

Kun ikääntymisen sote-menojen kasvupaineet siirretään valtion harteille, kuntien taloustilanne helpottuu, mutta ei enää pelasta vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ajautuneita suurinta osaa kunnista. Uudistus päinvastoin vaikeuttaa entisestään sopeuttamistoimia, kun suureksi revenneitä menojen ja tulojen välistä aukkoa voidaan parsia umpeen entistä vähemmin keinoin.

Vuodesta toiseen samaa kysymystä kierretään puhumatta rehellisesti talouden isosta kuvasta. Jos pääosa kunnista on tällä vuosikymmenellä kriisikuntamenettelyssä, mikä on hyvinvointipalvelujen tulevaisuudenkuva ja selviytymisstrategia ?

Hollolassa 17. elokuuta 2020

 

Päivi Rahkonen

Kunnanjohtaja

Julkaistu: 17.08.2020 15.41