Liikkumattomuus on yhteiskuntamme suurimpia haasteita

Taustaksi

Blogia kirjoittaessani on käynnissä yleisurheilun Euroopan mestaruuskisat Saksan Berliinissä. Suomalaisten menestys kisoissa on ollut vaisua ja syitä pohditaan, miksi taas on käymässä näin? Onko syy valmennusjärjestelmässä, valmentajissa, urheilujohtajissa, resurssien puutteessa vai valmistautumisessa kisoihin? Asiaa voidaan pohtia myös hieman toisenlaisesta näkökulmasta, joka varmasti heijastuu myös Berliinin kisojen vaisuun menestykseen.

Me suomalaiset liikumme terveyden kannalta liian vähän ja tämä aiheuttaa vakavan uhan sekä kansanterveydelle että -taloudelle. Liikkumattomuuden hintalappu valtiolle ja kunnille on eri arvioiden mukaan jopa 3-4 mrd. euroa vuodessa. Mitä ongelmalle tulisi tehdä vai onko peli jo pelattu?

Miten tähän tilanteeseen on tultu

Tähän ei ole olemassa mitään yksittäistä tekijää vaan tilanne on kehittynyt yhteiskuntamme muuttuessa. Omatoiminen liikkuminen ja pihapelit ovat vähentyneet ja tilalle ovat tulleet esimerkiksi älypuhelimien koko ajan lisääntyvä käyttö ja erilaiset muut virtuaaliset pelit.

Autot ja muut välineet (esim. kodinkoneet) ovat osaltaan helpottaneet ihmisten arkea ja sitä kautta luonnollinen liikkuminen ja fyysisen ponnistelun tarve on vähentynyt. Tämän hetken yhteiskunnalliseen tilanteeseen nähden myös koululiikunnan määrä on liian pieni. Kouluissa opiskelevat lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden veronmaksajia ja yhteiskunnan tukipilareita. Mikä on seurauksena, jos nämä tulevat sukupolvet eivät olekaan riittävän hyvässä kunnossa? Onnistuuko työnteko ja vai jääkö yhä suurempi joukko liian aikaisin eläkkeelle, kun ei kykene tekemään töitä? Olemme suuren kansantaloudellisen haasteen edessä.

Mitä eri asioita voidaan tehdä

Vanhempien ja kodin roolia ei voi koskaan liikaa korostaa. Suhtautuminen liikuntaan ja arjen valinnat vaikuttavat suuresti siihen, miten lapsi tai nuori liikunnan kokee. Mennäänkö lähikauppaan aina autolla, pyörällä tai kävellen? Pienillä arjen valinnoilla on iso merkitys, joka vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Tämän lisäksi erilaisten liikunnallisten harrastusten mahdollistaminen lapselle ja nuorelle on eräs tärkeimmistä vanhempien tehtävistä. Harrastukset ovat keskeinen osa lasten ja nuorten elämää, jossa on mahdollisuus kehittää itseään, toteuttaa unelmia, ylläpitää ja lisätä kaverisuhteita, olla vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa sekä viettää vapaa-aikaa mahdollisimman mukavasti.

Liikunta kouluissa

Yhteiskunnassa on vieritetty paljon syytä lasten ja nuorten liikkumattomuudesta koulujen vastuulle mutta vastaus ei tietenkään ole mikään yksiselitteinen. ”En viitsi lähteä liikkumaan”, oli lasten yleisin vastaus, kun kysyttiin syitä liikunnan harrastamattomuuteen lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen tutkimuksessa vuonna 2014.

Liikunnanopettajana työskentelevä entinen kilpa-aerobicin maailmanmestari Tuuli Matinsalo on todennut, että koululiikunnalla on mahdollista vaikuttaa siihen, säilyykö vai loppuuko lapsen ja nuoren innostus liikuntaan. Aikuisen esimerkki koulussa sekä taito osata innostaa lapset ja nuoret liikkumaan ovat valtavan tärkeitä asioita. Lasten siirtyessä alakoulusta yläkouluun tapahtuu valtava muutos muun maussa välituntikäyttäytymisessä. 7.-9 luokkalaisista enää alle puolet viettää välituntinsa ulkona, kun alakoulussa vielä lähes jokainen lapsi on välitunnit ulkona.

Liikkuva koulu hankkeessa, jossa Hollolankin kaikki koulut ovat mukana, pyritään muun muassa lisäämään liikettä koulupäivään, liikkumaan välitunneilla ja vähentämään istumista. Jokainen koulu toteuttaa liikkuva koulu hanketta omalla tavallaan. Yhtenä tärkeänä ajatuksena on tehdä asioita yhdessä, yhdistää voimia esimerkiksi paikkakunnan urheiluseurojen tai yrityksien kanssa. Yhteistyötä kehittämällä on mahdollisuuksia tulevaisuudessa parantaa ja laajentaa lasten ja nuorten liikuntatarjontaa omalla paikkakunnalla.

Liikuntajärjestöjen rooli

Terveyttä edistävää liikuntaa ovat kaikki liikuntamuodot, -tavat ja -motiivit. Liikuntajärjestöt ovat keskeinen toimija pyrittäessä ratkaisemaan liikkumattomuuden haastetta. Arvioilta noin 1,5 miljoonaa suomalaista osallistuu viikoittain urheiluseurojen toimintaan, joten liikuntajärjestöt tavoittavat ison joukon väestöstä. Koko vastuuta ei voi kuitenkaan laittaa liikuntajärjestöjen vastuulle vaan tarvitaan yhteistyötä. Suurimpia haasteita liikuntajärjestöjen kannalta ovat näkemykseni mukaan se, että järjestöjen toiminta perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen ja sitä kautta esimerkiksi erityisryhmien ohjauksen esteeksi saattaa muodostua osaamisen tai henkilöresurssien puute. On kuitenkin muistettava, että ensisijaisesti järjestöjen tehtävä on hoitaa ne tehtävät, jonka vuoksi se on perustettu. Toisaalta on myös huomioitava, ettei yhteiskunta pysty ilman liikuntajärjestöjä liikkumattomuus haastetta ratkaisemaan vaan tarvitaan kaikki eri toimijat yhteen. Kunta tai valtio voi osaltaan yhteistyötä ohjata esimerkiksi erilaisten avustusmekanismien kautta.

Lopuksi

Toiset meistä nauttivat liikkumisesta enemmän kuin toiset. Liikunnasta ei tarvitse pitää mutta silti lähes jokainen voi liikuntaa harrastaa eri tavoin. Siitä kannattaa tehdä rutiini, johon varataan erikseen oma aika. Kannattaa pohtia myös liikkumisen syitä? Onko motiivina parempi kunto, painonpudotus, kaverisuhteet tai oma terveydentila. Syy voi olla ihan mikä tahansa tai vaikka näitä kaikkia yhdessä. Kun on onnistunut jossain liikuntasuorituksessa, kannattaa itseään palkita! Se on tärkeä keino motivoida jatkamaan hyvää liikunnallisempaa elämäntapaa.

Hyvinvointiterveisin,
Antti Anttonen
Hyvinvointikoordinaattori

 

Julkaistu: 13.08.2018 10.36