Tilinpäätösennakointia ja sotea !

Kunnan omien kustannusten tiedot ovat olleet kutakuinkin kohdillaan jo parisen viikkoa, mutta tilinpäätöksen kannalta ratkaisevin tieto saatiin tänään. Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän vuoden 2018 osuus Hollolan osalta oli 69,3 miljoonaa euroa, missä kasvua edelliseen tilinpäätöslukuun oli 1,2 milj. euroa eli 1,7 %. Kunnan talousarvioon varaama rahoitusosuus alittui.

Kunnan tilinpäätös 2018 muodostuu näin ollen n. -2 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Hyvinvointiyhtymän tilinpäätöstieto vähensi ennakoitua alijäämää merkittävästi.

Viime viikkojen aikana raskailla kierroksilla pyörinyt keskustelu hyvinvointikuntayhtymään liittyen kertoo siitä, kuinka merkittävä toimija se on kuntien näkökulmasta. Keskustelussa on kuitenkin sekoitettu-tahallaan tai tahtomatta erilaisia, valtakunnallisia ja paikallisia, rahoitukseen ja luottamukseen liittyviä asioita. Asioiden ymmärtäminen kaipaa jäsennystä.

Yleinen kuntien rahoituskritiikki kumpuaa ennen kaikkea ristiriidasta julkisten menojen ja tulojen välillä. Tämä kuilu kasvaa nopeasti. Viime vuodelta 2/3:sta kunnasta teki alijäämää. Kuntalaki edellyttää, että kunnan talous -menot ja tulot- ovat tasapainossa. Kun sotemenoihin kohdistuu suuri kasvupaine ikääntymisestä johtuen, tasapainotuksen vaihtoehdoiksi jää kurjistaa lasten ja nuorten palveluja (2/3 kunnan muista kuin sote-menosta) tai korottaa veroja.

Valtakunnallinen, aiheellinen kritiikki ja huoli kohdistuu hoivan tasoon; keskustelu ja johtopäätelmät on syytä käydä loppuun saakka perusteellisesti. ”Hyvän hoivan” keskustelusta ei kuitenkaan voida erottaa rahoituksen riittävyyttä – ne kulkevat käsi kädessä. Ongelmat ja ratkaisut ovat valtakunnallisia, eivät alueellisia. Siksi siis sote-uudistusta on odoteltu jo yli kymmenen vuotta.

Rahoituskritiikin toinen puoli on se, tehdäänkö oikeita asioita – käytetäänkö rahat oikein ? Tämä on kysymys, mitä ei voida ohittaa, koska julkinen rahaa ei koskaan tule riittämään kaikkeen mahdolliseen. Tämäkin kysymys on suurelta osin valtakunnallinen, mutta jokainen vastuullinen toimija käy tätä keskustelua myös paikallisesti.  

Luottamuskysymys sen sijaan on pääosin paikallista; onko Hyky noudattanut lakeja ja perussopimusta. Molemmat ovat hallinnon ”peruskiviä”. Keskiössä on ollut kuntalain noudattaminen ja erityisesti asukkaiden kuuleminen merkittävien päätösten yhteydessä, budjetoinnin täydellisyysperiaatteen (ei alibudjetointia) noudattaminen, hallintolain periaatteet (mm. yhteistoiminta, hyvä hallinto) sekä perussopimuksen noudattaminen (tiedottaminen, laskutusperiaatteet), joista poikkeaminen vaatisi kuntien hyväksyntää.

Sote-uudistus näyttää kaatuvan jälleen kalkkiviivoille. Päijät-Häme olisi uudistuksessa ollut ”suuri voittaja” eli lisärahoitusta olisi tullut maakunnista eniten paikkaamaan kuntien heikkoa tulopohjaa. On käynnistymässä jälleen iso epävarmuuden ja spekulaation aikakausi. Mitä pidemmäksi tämä aika muodostuu, sitä enemmän rakenteet ja toiminnan pirstaloituvat, kun jokainen taho etsii omia ratkaisujaan mahdottomaksi käyvään tilanteeseen.

Maakunnallisesti nyt tarvittaisiin jälleen rohkeutta katsoa eteenpäin ja rakentaa yhteistä tahtoa ja näkemystä – maakunnan onnistuminen yhdessä tämän haasteen edessä rakentaisi tulevaisuuden menestykseen kipeästi tarvittavia eväitä.

Hollolassa 22. helmikuuta 2019

Päivi Rahkonen

Kunnanjohtaja

Julkaistu: 22.02.2019 15.53